KYMMENYKSET JA NIIDEN KÄYTTÖ
KYMMENYKSET JA NIIDEN KÄYTTÖ
Jumala odottaa Hänen omikseen tunnustautuvilta vapaaehtoisia uhreja. Kymmenysten suhteen asia on toisin, sillä Jumala esittää, että kymmenesosa ihmisen tuloista ilman muuta kuuluu Jumalalle. (3 Moos 27:30,32) Kymmenesosa palautetaan Jumalalle Jumalan omaisuutena, ja käytetään evankeliumin työhön. Koko maailma on Herran ja Jumalan omaisuutta. (1 Kor 10:26, 2 Moos 19:5, 3 Moos 25:23) Siksi ihmisellä ei ole oikeutta aivan oman mielensä mukaan käyttää varojaan.
Kymmenykset mainitaan ensimmäisen kerran jo 1 Moos 14:20, kun Aabraham maksoi kymmenykset. Myös patriarkka Jaakob maksoi kymmenyksiä. (1 Moos 28:20-22) Temppelipalveluksen aikana kymmenykset maksettiin Leevin heimon papeille, jotka vastasivat temppelipalveluksen hoidosta, eli “evankeliumin työstä.” Kaikki kymmenykset menivät leeviläisten ylläpitoon, joille ei maata annettu lainkaan. (4 Moos 18:21-24) Vanhassa liitossa kymmenyksien maksu merkitsi Jumalan tunnustamista.
Lisäksi kerättiin uhrilahjoina muihin menoihin. Temppelin rakentaminen tapahtui uhrilahjoin. (2 Moos 25:1-8, 35:4-29) Köyhien sosiaaliapukin rahoitettu. (3 Moos 19:9-10, 25:25-28, 35-46) Alkuseurakunnassa annettiin lahjoja köyhille erikseen. (Apt 11:29, 1 Kor 16:1-4, Gal 2:10)
Profeetta Malakia puhutteli kansaa ankarasti kun kansa laiminlöi kymmenyksien maksun: Mal 3:7-12. Kymmenyksien maksuun on liittynyt aina Herran siunaus. (Jae 10) Malakia opetti kymmenyksien laiminlyömisen olevan riistämistä Jumalalta. (jae 8) Nykyaikana on paljon kertomuksia miten Herra on siunannut ihmeellisesti kymmenyksien maksajia. Rahat riittävät paremmin kun maksaa kymmenykset! Siunaus on näkynyt käytännössä kun rahaa on ihmeellisesti järjestynyt pulaan, ja että kristitty on tyytyväinen, eikä jatkuvasti näe turhia houkutuksia. Jumalan valtakunnan etsiminen on tärkein asia, ja Jeesus lupasi kaiken muunkin järjestyvän kun ensin huolehtii Herran työn. (Matt 6:32-33)
Uusi Testamentti muistuttaa kymmenyksistä, että temppelin palvelijat saavat kymmenyksistä elantonsa. Evankeliumin työntekijöillä on elantoon oikeus, koska kokopäiväisen evankeliumin työn vuoksi voimat ja aika eivät enää riitä elannon hankkimiseen muualta. “-Samoin Herra on määrännyt että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.” (1 Kor 9:13-14) Paavali vertasi uuden liiton aikaa kymmenysasiassa leeviläisten aikaan. Jeesus muistutti kymmenyksistä kehottaessaan oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen ja uskollisuuteen. Vapahtaja muistutti että näitä arvoja tulee noudattaa, “noita muitakaan (kymmenyksiä) unohtamatta.” (Matt 23:23) Mark 12:17 Jeesus kehotti antamaan Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.
Lopun aikana evankeliumin työn merkitys on ehkä vieläkin suurempi mitä oli temppelipalveluksen aikaan vanhassa liitossa? Siksi myös varoista huolehtiminen on tärkeä uuden liiton uskovan etuoikeus. Sananpalvelijoilla on oltava mahdollisuudet viedä evankeliumia. Maallikot tietenkin huolehtivat myös oman osuutensa kykyjensä ja armolahjojensa mukaan minkä voivat erilaisissa palvelutehtävissä lähimmäisten hyväksi Herran työssä.
Ahneus on synti joka ajaa itsekkyyteen, rakkauden tekojen ja evankeliumin työn laiminlyömiseen. (Matt 6:24, Luuk 12:15, Ef 5:3) Jos kaikki huolehtisivat uskollisesti taloudenhoitonsa Herran edessä, ei evankeliumin työ kärsisi puutetta. Jos kaikki huolehtisivat talenttinsa Herran edessä, työ edistyisi, ja tuottaisi hedelmää runsaammin. (Matt 25:14-30, 24:45-51, 21:33-46, 2 Kor 9:6, Gal 6:7,9) Herra lupaa pitää huolen omistaan. (Ps 37:3-5, Matt 19:27-29, Joh 14:1-3)
