Haureuden henki – Joulun henki
Haureuden henki – Joulun henki
Hotellin kuusi maksoi 8 miljoonaa. (kauppalehti)
Hoosea 4: 15-17
”Jos sinä, israel, harjoitatkin haureutta, älköön Juuda syyllistykö samaan. Älkää lähtekö Gilgaliin, älkää menkö ylös Beet-Aaveniin (pahuuden tai kauhistuksen huone) älkääkä vannoko: ”Niin totta kuin Herra elää.”
Sillä Israel on niskoitellut kuin niskuri lehmä. Nyt Herra joutuu kaitsemaan heitä kuin lammasta laajalla laitumella. Efraim on liitossa jumalankuvien kanssa – anna hänen olla.”
Hoosea 5: 3-4
”Minä tunnen Efraimin, eikä Israel voi kätkeytyä minulta. Sinä olet nyt harjoittanut haureutta, Efraim, Israel on saastuttanut itsensä. Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässään eivätkä he tunne Herraa.”
Hoosea 8: 11-13
”Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, alttarit ovat tulleet sille synniksi. Vaikka kirjoittaisin hänelle lakejani tuhansittain, outoina niitä pidetään. He tuovat minulle lahjojaan, uhraavat lihaa ja syövät sen itse, mutta ei Herra niihin mielly. Hän muistaa nyt heidän rikoksensa ja rankaisee heitä heidän syntiensä tähden: Egyptiin heidän on palattava.”
Joulun aika on koetuksen aikaa juurilla oleville. Joulua on mahdotonta paeta nykyään mihinkään. Se hyökkää silmille joka puolelta. Vaikka pistäisit pääsi pensaaseen, soi siellä kuitenkin joku tonttulaulu.
Materialismin vyöry, hedonismi ja yltäkylläisyydellä mässäily on tullut tavaksi, joka ei saa täyttymyksen tunnetta vaikka kuinka sitä tavoittelisi. Joulusta on viimeisen kolmen-neljän vuosikymmenen aikana tullut todellinen epäjumala.
Kultaisen vasikan palvonta ei ollut tuntematonta muinaisille israelilaisillekaan. Hekin olivat juurilla, mutta kompastuivat. Etenkin pohjois-Israelin heimot, joita Efraimiksikin yhteisesti nimitetään, sortuivat vieraiden jumalien palvontaan, mutta myös lihassa vaeltamiseen. He harjoittivat haureutta kaikin mahdollisin tavoin, niin hengellisesti kuin fyysisestikin.
Seuraus tästä kaikesta oli, että JHWH rankaisi Efraimia hajottamalla heimot maailman pakanakansojen sekaan. Yllä olevat Raamatun paikat kertovat karua kieltään siitä, mitä Efraim puuhasi Jumalan sille antamalla maaperällä. Se oli saanut kaikki siunaukset ja lupaukset osaksensa, mutta silti se sortui epäjumaliin.
Mutta, mutta. Efraim ei sortunut omia aikojaan. Muistuttihan rabbi Paul eli Paavali uskonveljiään ja sisariaan siitä, ketä vastaan meidän on taistelumme. Hallitukset ja henkivallat, maailmanvaltiaat ja taivaan avaruuden pahat henkiolennot pyörittävät tätä rulettia ja tietämätöntä ihmisrukkaa, jos emme osaa pitää varamme (Ef. 6:12).
Tämän kirjoituksen suuri roisto on haureuden henki. Haureuden henki tekee kaikkensa, jotta yhteytemme Isään Kaikkivaltiaaseen katkeaisi. Haureuden henki sai myös Efraimin tekemään vääryyttä Jumalaa vastaan. Haureuden henki viekoitteli kuningas Jerobeamin ja muut Efraimin/Israelin kuninkaat tekemään kaikki järkyttävyydet Israelin Jumalan edessä. Ja koska he eivät olleet henkisesti hereillä, rankaisi Jumala heitä antamalla oikeudenmukaisen tuomion: Hän aloitti diasporan. Haureuteen sortunut Efraim hajotettiin haureellisten pakanoiden sekaan. Efraim niitti mitä kylvikin.
Babylonialaiset juhlat ja jumalat ovat kaikki haureuden hengen mielialuetta. Se tykkää rellestää näillä aiheilla. Tämän päivän länsimaat ovat tulleet täyteen paitsi hengellistä myös lihallista haureutta, jonka kirjo sekin on laaja. Kristikunnan hengellinen nenä on niin tukossa, ettei se ole enää vuosikymmeniin vainunnut tätä asiaa. Babylonialainen haureus on tullut osaksi sen jokapäiväistä elämää ja arkea. Hengellisen haureuden huippu koetaan joulun aikaan, mutta sekin sivuutetaan sitkeästi Jeesus-lapsen syntymäjuhlan teemoilla. Kristikunnan mielestä on ookoo yhdistää raamatullisia elementtejä räikeisiin juhlaelementteihin, koska sen mielestä näin koko juhla saa paremman kuorrutuksen.
Kaikki alkaa yleensä pienestä. Sitten siirrytään vähän isompaan. Pian se ei enää riitäkään. Sitten tarvitaan jo mahtavampaa. Pian vaaditaan kaikkea ja enemmän. Mutta jo pienikin hapatus riittää pilaamaan taikinan. Se tuhoaa hengellisen vainun, ja vaimentaa yhteyden tarpeemme Jumalaan. Haureuden henki osaa viekoitella ja kuiskutella taitavasti.
Niin kuin Hoosean 5. luvun alkupuolella sanotaan: ” Sinä olet nyt harjoittanut haureutta, Efraim, Israel on saastuttanut itsensä. Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässään eivätkä he tunne Herraa.”
Ellei haureuden henkeen tehdä selkeää pesäeroa, se ottaa ja hallitsee pian koko ruumista. Paitsi omaa henkilökohtaista ruumista, ruumista myös isommassa mielessä. Kristikunnan ruumis tarvitsisi todellisen ”joulusiivouksen” . Ja pian.
Suomi on monessa mielessä kuin muinainen Efraim. Hoosea 10:1-2 sanoo: ”Israel oli rehevä viiniköynnös, joka tuotti hedelmiä. Mitä runsaammin se tuotti hedelmää, sitä enemmän se teki alttareita. Mitä vauraampi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti. Heidän sydämensä oli jakaantunut; nyt he saavat siitä kärsiä. Herra särkee heidän alttarinsa, hävittää heidän patsaansa.”
Vauras ja yltäkylläisyydessä elävä Suomi on jo alkanut saamaan iskuja, koska se ei ole ymmärtänyt kääntyä kokosydämisesti JHWHn puoleen. Suomi on sortunut mammonan ja materian epäjumalanpalvontaan, ja juhlii babylonialaisin juhlin. Joulu on kaikin tavoin kultaisen vasikan palvontaa paitsi Suomessa, myös koko kristikunnassa. Kristikunta korottaa ja kohottaa myös humanismin yli Kaikkivaltiaan Jumalan.
Samalla pitää muistaa haureuden hengen juonikkuus. Meidän kannattaa tehdä yhdessä katumusta paitsi Efraimin myös Suomen puolesta, mutta tuomitsemaan emme saa ruveta. Se on yksin Jumalan oikeus.
Itse olen tilanteessa, jossa lähiomaiseni ja sukulaiseni viettävät joulua. Tekevätpä sitä vielä intohimoisesti. Valmistelevat sitä suurella intensiteetillä. Se on ollut minulle todellinen armon harjoittamisen korkeakoulu, mutta samalla myös kärsivällisyyden kasvattamista. Olen saanut kokea hyökkäystä, aggressioita ja kovaakin painostamista siitä etten suostu joulun viettoon. Jopa oman perheeni sisällä.
Heidän puolustuksekseen on sanottava, että he ovat ei-uskovaisia. Ehkä se antaa heidän käytökselleen vähän hyväksyttävämmän sävyn. Voin vain rukoilla heidän puolesta ja siunata heitä. Ja jättää heidän asiansa Jumalan käsiin.
Todellinen koitos käydään kuitenkin välillä Messiaan morsiusruumis – haureuden henki. On meidän asiamme nujertaa tuo demoni. Mutta meidän tulee harjaantua viisaaksi tuossa taistelussa. Tuomitseminen, aggressiivisuus ja saarnaaminen ei auta. Oma rakastava vaellus ja aito, syvä yhteys Jumalaan raivaa tietä totuudelle ja oikeudelle. Ja valo voittaa aina pimeyden.
Ja voi sitä Hanukkaakin pitää esillä tuttujen ja sukulaisten keskuudessa.
(Raamatunpaikat Raamattu kansalle -käännöksestä)
Markus Mikael
