kaksi leiriä!
Yksi johdonmukainen ilmiö on se, että kirkon liittoutumisesta valtion kanssa on aina ollut seurauksena niitä kristittyjä kiduttanut hirviö, jotka eivät hyväksy järjestelmää vaan tahtovat totella sitä, minkä ymmärtävät Raamatun opetuksessa. Kirkon ja valtion yhdistelmä on usein ollut antisemitistinen ja vainonnut juutalaisia. Valtionkirkon kristillisyys on myös ollut melko tehotonta evankelioimisessa, tai sitten se on houkutellut kääntämiseen miekan terällä eikä rakkaudellisilla teoilla ja evankeliumin julistuksella. Se ei ole saattanut ihmisiä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa vaan on tuottanut usein vain nimikristittyjä. Tietenkin valtioon yhteydessä olevissa kirkoissa on monia hienoja kristittyjä, mutta järjestelmä rajoittaa heidän toimintaansa. Suomessa käy usein niin, että kun luterilaisen kirkon uskovat innostuvat julistamaan evankeliumia ja saavat joukkoonsa uusia jäseniä, heidät ajetaan pois kirkosta tai ainakin heidän toimintaa koetetaan estää. Kirkko, joka on riippuvainen maalliset vallasta ja inhimillisestä hierarkiassa, ei ole Jumalan suunnitelman mukainen; vain Jeesus voi olla seurakunnan pää, eivätkä meidän ” taisteluaseemme ole ihmisen aseita” (2. Kor. 10:4)
Sen sijaan aina kun kristityt ovat pysytelleet erossa valtionkirkon järjestelmästä ja yrittäneet olla uskollisia Raamatulla. He ovat
– innostuneet harjoittamaan Raamatun mukaista evankelioimisessa
– Oppineet rakastamaan juutalaisia
– Saaneet pyhän hengen voiman
– Alkaneet nähdä merkkejä ja ihmeitä tapahtuvan evankeliointityönsä myötä
– Joutuneet valtion kirkon vainoamiksi
Viimeiset 2000 vuotta ovat osoittaneet, että näiden kahden järjestelmän välillä on jatkuvaa kannatusta. Lisäksi myös muut valtarakenteet, joissa valtio ja uskonto ovat Yhdistyneissä – esimerkiksi islam, kommunismi ja natsit- ovat päätyneet vainotaan raamatullinen kristittyjä ja juutalaisia. Näin ollen voimme päätellä että ”nainen ja hänen muut lapsemsa” ovat jatkuvasti ”lohikäärmeen maalitauluna. Se yrittää alituiseen tuhota heidät estääkseen maailman evankeliointitehtävän onnistumisen ja varmistaakseen, ettei Israelissa olisi yhtään juutalaista toivottavasti tervetulleeksi takaisin palaavat Messias.
On siis täysin johdonmukaista ajatella, että niin kuin kuluneiden 2000 vuoden aikana on jo monta kertaa tapahtunut, myös ihmiskunnan historian lopussa nähdään tämän konfliktin huipennus, jossa varsinaiset peto ja väärä profeetta yrittävät tuhota kristityt ja juutalaiset. Mikä tahansa teoria, joka antaa ymmärtää että kristityt pääsevät pakoon tätä lopullista konfliktia, on epäjohdonmukainen suhteessa seurakunnan historiaan meidän aikaamme asti ja meidän aikanamme.
Vähemmän inhimillisestä tasolla voimme nähdä hengellistä kannatusta kahden ihmisryhmän välillä: niiden joiden ajatuksia ovat muokanneet kreikkalaiset ja roomalaiset kulttuurista lähtöisin olevat periaatteet ja niiden jotka yrittävät löytää juurensa juutalaisista kirjoituksista ja Pyhän Hengen täyttämistä elämästä. Aina kun kreikkalainen maailmankatsomus on vallinnut seurakunnassa, se on tuonut mukanaan orjuutta ja valmistanut maaperää valtionkirkon järjestelmän syntymiselle. Kun Juutalaisille maailmankatsomuksen ja Pyhälle Hengelle on annettu tilaa, seurakunnassa on virinnyt dynaaminen evankeliointitoiminta ja uskovien joukko on kasvanut.
.
PALUU omakohtaisen Raamatun tutkimiseen ja Pyhän Hengen kokemiseen näyttää olevan suoraan verrannollinen sen kanssa, että juutalaisten ja Israelin kansakunnan olemassaoloon Israelin maassa kohdistuu yhä enenevässä mielenkiintoa ja välittämistä. Tämän perusteella voimme olettaa, että Jeesuksen seuraajien ja Israelin kansan kohtalot ovat kietoutuvat yhteen. Kuten Paavali opettaa, Jumala ei ole hylännyt juutalaisia, vaan jonakin päivänä kaikki Jeesuksen uskovat juutalaiset ja pakanat yhdistyvät yhden Messiaan alaisuudessa. Kun se tapahtuu koko maailma saa suuren siunauksen.
Tässäkin porukassa riidat johtuvat mielestäni kreikkalaisesta ja roomalaisesta kulttuurista johtuvista periaatteista ja heidän ajattelustaan ja niiden jotka yrittävät löytää juurensa juutalaisista kirjoituksista ja Pyhän Hengen täyttämistä elämästä.
Otteita kirjasta Messiaan paluu Graham Turner s. 220-221
