Miksi juurille – Pyhä Henki ja juurille paluu?
Osa 4
Heprealainen käsitys: ihminen on yksi jakamaton kokonaisuus
Tässä on jälleen parannuksen paikka koko kristikunnalle, joka omaksui kreikkalaisen maailmankuvan, jossa henki erotettiin aineesta, sielu ruumiista ja Jumalan luoma kokonaisuus jaettiin väärällä tavalla kahtia. Tätä väärää hengen ja aineen erottelua, eli dualismia, ja hengen korottamista lihan yläpuolelle käytettiin juutalaisia vastaan, jotka leimattiin alempiarvoisina ”lihalliseksi Israeliksi, kun taas kristityt nostettiin korkeampaan asemaan uutena ”hengellisenä Israelina”. Heprealainen käsitys, joka nousee Raamatusta, sanoo, että ihminen on yksi jakamaton kokonaisuus.
Myös monet Jumalan antamat luonnollisen elämän nautinnot ovat leimautuneet hengen väärän korostamisen myötä synnillisiksi. Tämä on puolestaan johtanut vastareaktioon, ettei mitään rajoituksia enää hyväksytäkään. Kaikki on sallittua eikä mitään saa enää sanoa synniksi.
Isä, rukoilemme anteeksi sitä, että olemme jakaneet sen, minkä sinä olet tehnyt yhdeksi ja että olemme halveksineet osaa sinun teostasi ja korottaneet toisen osan toisen yläpuolelle. Olemme pitäneet Sinun omaisuuskansaasi tuona halvempiarvoisena, ”lihallisena Israelina”, ja korottaneet itsemme sen paikalle ”hengelliseksi Israeliksi”. Olemme tehneet vääryyttä kansallesi ja vahinkoa myös itsellemme, jotka molemmat sinä teit kuvaksesi nauttimaan elämästä täyteydessään. Armahda meitä, Jumala!
Armo korvaa lain
Opetus, että seurakunta on tullut Israelin paikalle, vaikutti voimakkaasti kristilliseen ajatteluun laista. Kristinuskon tunnusomaisena erona juutalaisuudesta alettiin pitää sitä, että kristityillä on armo ja juutalaisilla on laki. Ja korvausteologisen mallin mukaisesti kristittyjen armo nähtiin juutalaisten lain vastakohtana ja tämän vuoksi sen tilalle asetettuna. Tämä ajatussuuntaus on vallalla erityisesti protestanttisuudessa.
Laki ja armo yhdessä: evankeliumin voima!
Tästä väärästä korostuksesta johtuen myöskään armo ei voi enää tehdä sitä, mitä varten se on olemassa. ”Lain kautta tulee synnintunto”, sanotaan Room. 3:20. Vaikka Paavali vakuuttaa edellä, ”ettei yksikään ihminen tule …vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja”, ei lakia ole kuitenkaan kumottu eivätkä sen vaatimukset missään määrin madaltuneet sen tähden, että pelastus on yksin armosta. Vasta sellainen ihminen, joka kipuilee lain edessä ja todella tuntee sen vanhurskaat vaatimukset, pystyy arvostamaan Jumalan hyvyyttä, kun hän järjesti meille vanhurskauden lahjan Poikansa täydellisen kuuliaisuuden ja sijaiskuoleman kautta. Armo, jonka saamme, ei ole halpaa armoa. Meidän pelastuksestamme on maksettu äärettömän kallis hinta! Tämän hinnan suuruuden voimme tajuta vain lain vanhurskaiden vaatimusten valossa. Laki vaatii itselleen yhtä täydellistä kuuliaisuutta kuin on lain Antajalla itsellään, eli 100 %:sta synnittömyyttä. Siksi meille ei jää mitään muuta mahdollisuutta pelastukseen kuin pelkästään armosta. Mutta kun pelastuksemme tulee kokonaan Jumalalta, synnyttää se niin suuren rakkauden Jumalaa kohtaan, että me emme halua enää tahallamme rikkoa hänen tahtoaan vastaan. Laki ei ole enää meille taakkana tai vaatimuksena, vaan se on Pyhän Hengen kautta kirjoitettu sydämeemme ja yhdymme siihen ilolla!
Saakoon Tooran opetus ja noudattaminen elpyä keskuudessamme! ”Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä” (2. Tim. 1:7), ei edes lain alle joutumisen pelon henkeä. Älkäämme kuitenkaan vertailko itseämme muihin ihmisiin! Olkoon Messias, lain Antaja ja sen todellinen Täyttäjä, ainoa, johon vertaamme itseämme. Silloin tunnemme olevamme täysin riippuvaisia armosta. Mutta silloin myös Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, että Jumalan tahto meissä toteutuisi.
Uusi testamentti korvaa Vanhan testamentin
Jos ajatellaan, että armo ja evankeliumi ovat korvanneet Tooran, niin silloin ei ole hämmästyttävää, että kristityt yrittivät vapauttaa seurakunnan heprealaisesta Raamatusta eli ”Vanhasta testamentista”, joka todisti Toorasta, ja asettivat sen tilalle ”Uuden testamentin”, joka todisti armosta. Markion pani tämän prosessin alulle toisen vuosisadan keskivaiheilla, kun hän erotti nämä kaksi Testamenttia toisistaan. Tähän asti Raamattu muodostui pelkästään Vanhasta testamentista, johon kristityt vain lisäsivät uudempaa materiaalia (ks. 2. Piet. 3:15-16). Markion jopa esitti Vanhan testamentin hylkäämistä, koska se kuului hänen mielestään juutalaisille.
Kirkko torjui lopulta Markionin opetuksen Vanhan testamentin hylkäämisestä, mutta siitä lähtien Raamattu jaettiin Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Siitä lähtien näitä kahta osaa Raamatusta käsiteltiin kahtena erillisenä kokonaisuutena, joista Uutta pidettiin Vanhaa parempana. Tämä korvaamisajatuksen mukainen tapa lukea Raamattua on edelleenkin vallitseva kaikkialla kristillisissä piireissä.
Vanha ja Uusi testamentti yhdessä
Mutta viitaten edelliseen korvausteologian opetukseen, että ”armo korvaa lain”, meidän on hyvä muistaa, että Paavalilla ei ollut muuta Raamattua kuin Vanha testamentti. Hän perustelee opetustaan pelastuksesta yksin armosta koko ajan viittaamalla heprealaiseen Raamattuun eli Vanhaan testamenttiin! Se oli myös Jeesuksen Raamattu. Sekä Vanha että Uusi testamentti ovat yksi juutalainen kirja. He kirjoittivat sen Pyhän Hengen innoittamina. Lopun ajassa koko Jumalan Sanan merkitys tulee kasvamaan.
Sunnuntai korvaa sapatin
Siinä juutalaisvastaisessa ilmapiirissä, joka voimistui kristittyjen keskuudessa, sapatti tuli erityisen huomion kohteeksi. Koska sapatin viettämistä alettiin pakanakristittyjen parissa pitää samaistumisena juutalaisuuteen, suurin osa heistä hylkäsi sapatin ja korvasi sen kristillisellä sunnuntailla tehden näin täydellisen pesäeron juutalaisuudesta. Kristittyjen parissa tapahtuneeseen sapatista luopumiseen vaikutti ratkaisevasti keisari Konstantinus, joka v. 321 jKr. määräsi auringon päivän, sunnuntain, valtion viralliseksi lepopäiväksi.
Sapatti ja muut Raamatun juhlat niin kuin alkuseurakunnassa
Jos sapatin hylkääminen juutalaisena asetuksena oli niin merkittävä asia, että se ajoi juutalaiset ja kristityt eroon toisistaan, eikö ole johdonmukaista ajatella, että juuri tässä asiassa juurille palaaminen on avainasemassa teiden yhtymisessä. Emme voi erottaa Jeshuan ja alkuseurakunnan elämästä sapattia niin kuin emme muitakaan Jumalan säätämiä juhlia. Toki meidän on ymmärrettävä, että niiden merkitys ja viettotapa voi muuttua, kun niihin liittyvä esikuvallisuus saa Messiaassa täyttymyksensä. Mutta niitä ei ole kumottu niin kuin ei Tooraakaan, josta ne löytyvät. ”Tora commandments are still valid, but only according to the teaching of Jeshua” on Gerson Nerelin tunnuslause eräässä TV7:n ohjelmasarjassa. Suomeksi: ”Tooran käskyt ovat yhä voimassa, mutta vain Jeshuan opetuksen mukaisesti.”
Sapatti on peräisin ajalta, jolloin ei ollut vielä syntiä. Siksi se on erityisen pyhä. Niin on myös toinen Eedenin asetus, yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto. Näitä molempia Eedenin asetuksia vastaan sielunvihollinen on hyökännyt ja pyrkinyt hävittämään ne. Sapatti muutettiin 300- luvulla; nyt 1700 v. myöhemmin avioliitto. Näillä asetuksilla on keskinäinen yhteys. Sapatti puhuu Jumalasta Luojana, joka teki alussa ihmisen mieheksi ja naiseksi ja sääti avioliiton heidän välilleen. Sapatin todistus Luojasta vaimennettiin ensin. Sitten 1800 –luvulla tuli kehitysoppi, joka on korvannut uskon Jumalaan Luojana. Niin kuin ei sapattia, ei myöskään avioliittoa tarvitse kunnioittaa muuttumattomana Luojan säädöksenä, vaan ihminen itse ja hänen halunsa ovat mittana sille, mikä on oikein ja mikä väärin. Kukin tekee sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein. Nykyinen Jumalan laista piittaamattomuus on seurausta siitä, kun kristikunta luopui uskollisuudestaan Messiaalle ja alkoi veljeillä Konstantinuksen johtaman maallisen vallan kanssa. Tapahtui samoin kuin silloin, kun Jerobeam erottautui Juudasta ja Jerusalemin jumalanpalveluksesta ja pystytti oman systeeminsä Israelin pohjoiseen osaan. Tänä päivänä luopumus on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet.
Joskus saatetaan kysyä: ”Miksi viettää sapattia, jos muutenkin voi pelastua?” – Niin, miksi, jos siitä ei saa mitään lisäpisteitä Jumalan ja ihmisten edessä? Miksi erottautua muista ihmisistä – jopa kristityistä ihmisistä – näin radikaalilla tavalla? Mitä väliä sillä on, lepäänkö sunnuntaina tai vaikka jonain muuna päivänä, jos sillä ei ole tekemistä pelastukseni kanssa?
Ymmärrykseni mukaan sillä on väliä kahdesta syystä: Ensinnäkin Jumala on selvästi sanonut: ”Muista sapatinpäivä (kirjaimellinen käännös alkukielestä), että sen pyhität … seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti…” (2. Moos. 20:8-11). Ei siis ole mitään muuta päivää, jonka Herra on tällä tavalla käskenyt pitämään pyhänä eli erottamaan hänelle.
Toinen syy liittyy siihen, mitä Jumala juuri viikon 7. päivän kautta tahtoo sanoa minulle. Sapatti kertoo, että Jumala on Luojani, joka pitää minusta huolen. Toisaalta sapatti kertoo myös, että joudun tekemään Luojalleni tilin siitä elämästä, minkä häneltä lahjaksi sain. Mutta aivan erityisesti Pyhä Henki kirkastaa sapatin kautta Messiaan kaikkiriittävän työn minun pelastukseni hyväksi. Minun Luojani on myös minun Pelastajani! Jumala määräsi meidät viettämään sapattia juuri siitä syystä, että minkään muun päivän huomioimisesta tuskin voimme odottaa saavamme niin vähän ansioita Jumalan edessä. Miten niin? Koska sapattina meidän on määrä levätä kaikista omista teoistamme (Hepr. 4:4,10). Lepäämisestä ei yleensä makseta palkkaa! Mutta juuri tässä piileekin sapatin pyhyys! – Jonkin muun päivän viettäminen lepopäivänä olisi jo lähtökohtaisesti ihmisen oma teko tai asetus, ei Jumalan. – Jumalan itsensä asettaman lepopäivän, sapatin, muistamisessa ihminen itse pannaan täysin lepoon ”omista teoistaan” ja vain vastaanottajan asemaan. Sapatti kertoo, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme; ja sen me saamme ottaa vastaan vapaana lahjana! Pelastus on kokonaan Luojamme ja Lunastajamme täydellisten tekojen varassa! Halleluja! Onko aihetta ottaa tarkasti vaarin tästä asetuksesta, joka viikko toisensa jälkeen muistuttaa tästä Messiaamme lahjavanhurskaudesta?! Kun ymmärrämme sapatin merkityksen ristin valossa, on sen viettäminen, lepääminen Jumalan omalla luvalla, osa sitä yläkylläistä elämää, jonka Jeshua lupaa – mutta jonka varas on onnistunut anastamaan monilta vilpittömiltäkin uskovilta.
Tämä sama periaate soveltuu myös muihin Raamatun juhla-aikoihin, joista Jumala puhuu 3. Mooseksen kirjan luvussa 23. Ne kaikki kertovat vertauskuvallisesti siitä, mitä Jeshua on tehnyt ja tekee hyväksemme. Siksi meitä onkin monien juhlien kohdalla käsketty lepäämään omista arkisista askareistamme, jotta Herran tekojen osuus korostuisi!
Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni. Ne ovat halutummat kuin kulta, kuin puhtaan kullan paljous, makeammat kuin hunaja, kuin kennosta valuva hunaja. Niistä myös sinun palvelijasi ottaa opikseen, niiden noudattamisesta saa suuren palkan (silloin, kun niitä ei noudata palkan saamisen toivossa!) (Ps. 19:9-12 RK).
Itselläni on vain myönteisiä muistoja tilanteista, jolloin olemme järjestäneet esim. yhteisiä messiaanisia pääsiäisaterioita (seder – aterioita) tai lehtimajanjuhlia.
Lehtimajanjuhla on Raamatussa myös sadonkorjuun juhla. Sellaisena sitä voi viettää meidänkin olosuhteissamme. Miten kauniita ja monipuolisia ovatkaan kotimaisetkin luonnonantimet! Juhlan hengellisen annin lisäksi myös yhteinen juhla-ateria kuuluu asiaan ja lähentää osanottajia toisiinsa.
Uusien asioiden omaksuminen ottaa aikansa, eikä se saata olla helppoa, jos ei saa tukea ympäristöstä. Muista, ettei sinun pidä viettää Raamatun juhlia, vaan sinä saat tehdä niin! Niiden viettämiseen tulee olla Pyhän Hengen synnyttämä sisäinen motivaatio. On tärkeää ymmärtää, miksi niitä viettää. Kun ryhtyy toimeen rukoillen, Jumala kyllä ohjaa, miten kussakin tilanteessa on hyvä menetellä. Meidän ei tarvitse esittää mitään ihmisten vuoksi. Mitä sitten teemmekin, teemme sen Jumalalle. Silloin Hän on siunaava meitä. Säilyköön vain sydämemme avoimena Herran Hengen johdatukselle kaikissa asioissa. Lupaus, että ”totuuden Henki johdattaa (kreik. futuuri, joka voi tarkoittaa jatkuvaa tekemistä) kaikkeen totuuteen” on voimassa tänäkin päivänä. Meille kristityille se merkitsee Sak. 8:23 profetian täyttymystä:
Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne'” (Sak. 8:22,23).
Tämä profetia kutsuu Jerusalemiin. Sinne tullaan, kun lähdetään pois Baabelista.
Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. ….” Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi …” (Ilm. 18:1-5).
jatkuu…
Kalle
Vanha kylä Israelissa
Aidon palvelutyön seitsemän tunnusmerkkiä
Haluan osoittaa seitsemän sellaista tunnusmerkkiä, joista kannattaa varmistua ennen kuin voi aloittaa Herran työn Herran tavalla.
Minkä Jumala on aloittanut, sen rinnalla hän seisoo. Mitä tahansa Herra sinulle antoikaan tehtäväksi, kun teet sitä hänen tavallaan, voit olla varma, että hän on puoleltaan uskollinen loppuun asti. Sinun työsi voi olla hallinnollista työtä, antamista tai muiden palvelemista tai vain ystävällisyyden osoittamista muita kohtaan – jos hän oli aloitteen tekijä, hän seisoo sinun tukenasi.
Mietipä Moosesta, joka on yksi havaintoesimerkki. Hän ei ollut aloitteen tekijä israelilaisten vapauttamisessa. Mutta Jumala oli loppuun asti uskollinen ja vei kansansa Luvattuun maahan. Vaikka he sotkivatkin asiansa, Jumala pysyi heidän kanssaan, koska hän oli se, joka oli aloittanut työn.
Varoitukseksi voin sanoa, että jos joku muu aloittaisi työn tai sinä itse aloittaisit, voin vakuuttaa sinulle, että se tulisi olemaan vain taakka. Jos kaappaat jonkin työn itsellesi, siitä tulee sinulle paha ongelma. Mutta jos kaikki on saanut alkunsa hänestä, silloin hän itse vie sen loppuun.
Elämä, joka on omistettu Herran etsimiselle ja odottamiselle, on aina oleva tehokasta, sillä kaikki työ, mikä alkaa hänestä, tulee hänen avullaan tehdyksi.
Kun teemme Herran työtä Herran tavalla, hedelmä on pysyvää. Vastustuksesta ja vihollisen hyökkäyksistä huolimatta, vaikka työ kohtaisi viivytyksiä, hedelmä on pysyvää. Jos käytämme liike-elämän keinoja eli manipulointia, erilaisia temppuja, älyä ja rahaa, voimme rakentaa monenlaista, mutta ajan hammas vie ne mukanaan. Ne eivät kestä ikuisesti.
Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Ps.127:1.
Meidän osamme työssä on elää Kristuksen orjina rakkaussuhteessa Herraan. Emme etsi asioita, jotka tekisivät meistä onnellisia, elämästämme mukavampaa tai meistä paremmin pärjääviä. Meidän ainoa toiveemme on saada kirkastaa häntä. Meillä on työssämme asenne, että kuulumme hänelle ja teemme hänen tahtoaan. Sanomme: ”Mestari, haluan kuulua sinulle ja palvella sinua, sillä rakastan sinua. Kuuntelen vain sinua ja etsin vain sinun kunniaasi”.
Oikeanlaisessa palvelutyössä Jumala antaa arvovaltansa meille. Meillä on Jumalan voima, huolenpito ja varjelus. Kun Jeesus lähetti opetuslapsiaan liikkeelle (Matteus 28), hän antoi arvovaltansa heidän käyttöönsä. Kun hän lähettää meitä liikkeelle, hän on meidän rinnallamme. Paavali sanoi niille, jotka olivat myrskyn silmässä hänen kanssaan:
Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Ap.t.27:22-23.
Paavali ei ollut peloissaan tai hätääntynyt. Hän pysyi rohkeana ja arvovaltaisena. Taivas tunsi Paavalin ja tunnusti hänen asemansa sen auktoriteetin vuoksi, mikä hänelle oli annettu ja mikä juontui hänen suhteestaan Kristukseen.
Oikeanlainen palvelutyö muuttaa meitä Kristuksen kaltaisiksi. Se vie meitä pyhyyteen ja saa meidät rakastamaan Kristusta entistä enemmän. Työ itsessään ei saa aikaan näitä muutoksia, vaan Herran odottaminen muuttaa meitä. Kun viivymme Herran edessä, me muutumme.
Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.
Me tulemme hänen kaltaisikseen, kun katselemme häntä. Oletko sinä tulossa enemmän hänen kaltaisekseen: nöyryydessä, murtuneisuudessa, palvelualttiudessa?
Kun teemme Herran työtä Herran tavalla, meistä tulee uskollisia ja kutsumukseemme sitoutuneita. Paavali puhuu korinttilaisille:
Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. 2.Kor.4:1.
Me emme anna periksi. Kaikki ei välttämättä mene hyvin. Edessämme tulee olemaan vaikeuksia, koettelemuksia ja kiusauksia. Mutta Herra on meidän kutsujamme. Kyse on hänen työstään ja kun me viivymme hänen kasvojensa edessä, me saamme hänen armonsa – sen armon, joka riittää jokaiseen elämämme jaksoon ja koetukseen.
Kun meidän työmme on ohi ja Herralta saatu tehtävä loppuun suoritettu, saamme Herralta itseltään myös palkan työstämme. Hän tulee takaisin ja tuo palkan mukanaan. Paavali sanoo:
Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. 2.Tim.4:7-8.
Hän tulee noutamaan sinua ja hänellä on palkka mukanaan, koska sinä käytit aikaa Herran edessä viipymiseen, sinä rakastit häntä ja sinä seurasit häntä – sinä teit Herran työtä Herran tavalla.
Lopunaikana vihollinen tulee pitämään sunnuntaita eli auringonjumalan päivää. Todelliset uskovat pitävät ja pyhittävät lepopäivän eli Sapatin perjantai illan auringonlaskusta lauantai illan auringonlaskuun.
Antikristuksen palvontapäivä on sunnuntai ja se vaatii kaikkia tulemaan sunnuntaikirkkoihin palvomaan itseään.
Hän varastaa Jeesus Kristus nimen itselleen ja silloinhan palvotaan Jeesusta Kristusta, mutta se onkin saatanan poika eikä enää Jumalan Poika. Jumala siirtää oman voimansa pois Jeesus Kristus nimestä alkuperäiseen Marian antamaan hebreankieliseen nimeen YAHUSHUA (lausutaan Jeshua). Joka silloin Suuren Ahdistuksen aikaan, jolloin Antikristus on ottanut hallinnan maailmassa, huutaa avukseen Jeesusta Kristusta, tulee saatana ja sanoo” Tässä olen” Teidän tulee tietää tämä, ettette tee vääriä valintoja ja lankea vihollisen asettamaan ansaan. Älä mene sunnuntaikirkkoon, koska joudut henkivaltojen lumoamaksi ja sidotuksi. Olet siirtynyt saatana omaksi pois Minun omieni joukosta. Tämä edellyttää myös pedon merkin ottamista, joka on pääsylippu helvettiin. Minun omani eivät tätä tee, vaikka joutuvat vainottaviksi. He tietävät, miten vakava asia tämä on. Sinunkin tulee ottaa tämä todesta, jos haluat luokseni taivaaseen. Puhun tämän toiseen kertaan asian vakavuuden ja kohtalokkuuden takia. Haluan varoittaa sinua tästä etukäteen, että et tee väärää valintaa yleisen mielipiteen mukaan. Erottaudu minulle ja ota vastaan lupaamani siunaukseni.
Yksi johdonmukainen ilmiö on se, että kirkon liittoutumisesta valtion kanssa on aina ollut seurauksena niitä kristittyjä kiduttanut hirviö, jotka eivät hyväksy järjestelmää vaan tahtovat totella sitä, minkä ymmärtävät Raamatun opetuksessa. Kirkon ja valtion yhdistelmä on usein ollut antisemitistinen ja vainonnut juutalaisia. Valtionkirkon kristillisyys on myös ollut melko tehotonta evankelioimisessa, tai sitten se on houkutellut kääntämiseen miekan terällä eikä rakkaudellisilla teoilla ja evankeliumin julistuksella. Se ei ole saattanut ihmisiä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa vaan on tuottanut usein vain nimikristittyjä. Tietenkin valtioon yhteydessä olevissa kirkoissa on monia hienoja kristittyjä, mutta järjestelmä rajoittaa heidän toimintaansa. Suomessa käy usein niin, että kun luterilaisen kirkon uskovat innostuvat julistamaan evankeliumia ja saavat joukkoonsa uusia jäseniä, heidät ajetaan pois kirkosta tai ainakin heidän toimintaa koetetaan estää. Kirkko, joka on riippuvainen maalliset vallasta ja inhimillisestä hierarkiassa, ei ole Jumalan suunnitelman mukainen; vain Jeesus voi olla seurakunnan pää, eivätkä meidän ” taisteluaseemme ole ihmisen aseita” (2. Kor. 10:4)
Sen sijaan aina kun kristityt ovat pysytelleet erossa valtionkirkon järjestelmästä ja yrittäneet olla uskollisia Raamatulla. He ovat
– innostuneet harjoittamaan Raamatun mukaista evankelioimisessa
– Oppineet rakastamaan juutalaisia
– Saaneet pyhän hengen voiman
– Alkaneet nähdä merkkejä ja ihmeitä tapahtuvan evankeliointityönsä myötä
– Joutuneet valtion kirkon vainoamiksi
Viimeiset 2000 vuotta ovat osoittaneet, että näiden kahden järjestelmän välillä on jatkuvaa kannatusta. Lisäksi myös muut valtarakenteet, joissa valtio ja uskonto ovat Yhdistyneissä – esimerkiksi islam, kommunismi ja natsit- ovat päätyneet vainotaan raamatullinen kristittyjä ja juutalaisia. Näin ollen voimme päätellä että ”nainen ja hänen muut lapsemsa” ovat jatkuvasti ”lohikäärmeen maalitauluna. Se yrittää alituiseen tuhota heidät estääkseen maailman evankeliointitehtävän onnistumisen ja varmistaakseen, ettei Israelissa olisi yhtään juutalaista toivottavasti tervetulleeksi takaisin palaavat Messias.
On siis täysin johdonmukaista ajatella, että niin kuin kuluneiden 2000 vuoden aikana on jo monta kertaa tapahtunut, myös ihmiskunnan historian lopussa nähdään tämän konfliktin huipennus, jossa varsinaiset peto ja väärä profeetta yrittävät tuhota kristityt ja juutalaiset. Mikä tahansa teoria, joka antaa ymmärtää että kristityt pääsevät pakoon tätä lopullista konfliktia, on epäjohdonmukainen suhteessa seurakunnan historiaan meidän aikaamme asti ja meidän aikanamme.
Vähemmän inhimillisestä tasolla voimme nähdä hengellistä kannatusta kahden ihmisryhmän välillä: niiden joiden ajatuksia ovat muokanneet kreikkalaiset ja roomalaiset kulttuurista lähtöisin olevat periaatteet ja niiden jotka yrittävät löytää juurensa juutalaisista kirjoituksista ja Pyhän Hengen täyttämistä elämästä. Aina kun kreikkalainen maailmankatsomus on vallinnut seurakunnassa, se on tuonut mukanaan orjuutta ja valmistanut maaperää valtionkirkon järjestelmän syntymiselle. Kun Juutalaisille maailmankatsomuksen ja Pyhälle Hengelle on annettu tilaa, seurakunnassa on virinnyt dynaaminen evankeliointitoiminta ja uskovien joukko on kasvanut.
.
PALUU omakohtaisen Raamatun tutkimiseen ja Pyhän Hengen kokemiseen näyttää olevan suoraan verrannollinen sen kanssa, että juutalaisten ja Israelin kansakunnan olemassaoloon Israelin maassa kohdistuu yhä enenevässä mielenkiintoa ja välittämistä. Tämän perusteella voimme olettaa, että Jeesuksen seuraajien ja Israelin kansan kohtalot ovat kietoutuvat yhteen. Kuten Paavali opettaa, Jumala ei ole hylännyt juutalaisia, vaan jonakin päivänä kaikki Jeesuksen uskovat juutalaiset ja pakanat yhdistyvät yhden Messiaan alaisuudessa. Kun se tapahtuu koko maailma saa suuren siunauksen.
Tässäkin porukassa riidat johtuvat mielestäni kreikkalaisesta ja roomalaisesta kulttuurista johtuvista periaatteista ja heidän ajattelustaan ja niiden jotka yrittävät löytää juurensa juutalaisista kirjoituksista ja Pyhän Hengen täyttämistä elämästä.
Otteita kirjasta Messiaan paluu Graham Turner s. 220-221
Haureuden henki – Joulun henki
Hotellin kuusi maksoi 8 miljoonaa. (kauppalehti)
Hoosea 4: 15-17
”Jos sinä, israel, harjoitatkin haureutta, älköön Juuda syyllistykö samaan. Älkää lähtekö Gilgaliin, älkää menkö ylös Beet-Aaveniin (pahuuden tai kauhistuksen huone) älkääkä vannoko: ”Niin totta kuin Herra elää.”
Sillä Israel on niskoitellut kuin niskuri lehmä. Nyt Herra joutuu kaitsemaan heitä kuin lammasta laajalla laitumella. Efraim on liitossa jumalankuvien kanssa – anna hänen olla.”
Hoosea 5: 3-4
”Minä tunnen Efraimin, eikä Israel voi kätkeytyä minulta. Sinä olet nyt harjoittanut haureutta, Efraim, Israel on saastuttanut itsensä. Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässään eivätkä he tunne Herraa.”
Hoosea 8: 11-13
”Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, alttarit ovat tulleet sille synniksi. Vaikka kirjoittaisin hänelle lakejani tuhansittain, outoina niitä pidetään. He tuovat minulle lahjojaan, uhraavat lihaa ja syövät sen itse, mutta ei Herra niihin mielly. Hän muistaa nyt heidän rikoksensa ja rankaisee heitä heidän syntiensä tähden: Egyptiin heidän on palattava.”
Joulun aika on koetuksen aikaa juurilla oleville. Joulua on mahdotonta paeta nykyään mihinkään. Se hyökkää silmille joka puolelta. Vaikka pistäisit pääsi pensaaseen, soi siellä kuitenkin joku tonttulaulu.
Materialismin vyöry, hedonismi ja yltäkylläisyydellä mässäily on tullut tavaksi, joka ei saa täyttymyksen tunnetta vaikka kuinka sitä tavoittelisi. Joulusta on viimeisen kolmen-neljän vuosikymmenen aikana tullut todellinen epäjumala.
Kultaisen vasikan palvonta ei ollut tuntematonta muinaisille israelilaisillekaan. Hekin olivat juurilla, mutta kompastuivat. Etenkin pohjois-Israelin heimot, joita Efraimiksikin yhteisesti nimitetään, sortuivat vieraiden jumalien palvontaan, mutta myös lihassa vaeltamiseen. He harjoittivat haureutta kaikin mahdollisin tavoin, niin hengellisesti kuin fyysisestikin.
Seuraus tästä kaikesta oli, että JHWH rankaisi Efraimia hajottamalla heimot maailman pakanakansojen sekaan. Yllä olevat Raamatun paikat kertovat karua kieltään siitä, mitä Efraim puuhasi Jumalan sille antamalla maaperällä. Se oli saanut kaikki siunaukset ja lupaukset osaksensa, mutta silti se sortui epäjumaliin.
Mutta, mutta. Efraim ei sortunut omia aikojaan. Muistuttihan rabbi Paul eli Paavali uskonveljiään ja sisariaan siitä, ketä vastaan meidän on taistelumme. Hallitukset ja henkivallat, maailmanvaltiaat ja taivaan avaruuden pahat henkiolennot pyörittävät tätä rulettia ja tietämätöntä ihmisrukkaa, jos emme osaa pitää varamme (Ef. 6:12).
Tämän kirjoituksen suuri roisto on haureuden henki. Haureuden henki tekee kaikkensa, jotta yhteytemme Isään Kaikkivaltiaaseen katkeaisi. Haureuden henki sai myös Efraimin tekemään vääryyttä Jumalaa vastaan. Haureuden henki viekoitteli kuningas Jerobeamin ja muut Efraimin/Israelin kuninkaat tekemään kaikki järkyttävyydet Israelin Jumalan edessä. Ja koska he eivät olleet henkisesti hereillä, rankaisi Jumala heitä antamalla oikeudenmukaisen tuomion: Hän aloitti diasporan. Haureuteen sortunut Efraim hajotettiin haureellisten pakanoiden sekaan. Efraim niitti mitä kylvikin.
Babylonialaiset juhlat ja jumalat ovat kaikki haureuden hengen mielialuetta. Se tykkää rellestää näillä aiheilla. Tämän päivän länsimaat ovat tulleet täyteen paitsi hengellistä myös lihallista haureutta, jonka kirjo sekin on laaja. Kristikunnan hengellinen nenä on niin tukossa, ettei se ole enää vuosikymmeniin vainunnut tätä asiaa. Babylonialainen haureus on tullut osaksi sen jokapäiväistä elämää ja arkea. Hengellisen haureuden huippu koetaan joulun aikaan, mutta sekin sivuutetaan sitkeästi Jeesus-lapsen syntymäjuhlan teemoilla. Kristikunnan mielestä on ookoo yhdistää raamatullisia elementtejä räikeisiin juhlaelementteihin, koska sen mielestä näin koko juhla saa paremman kuorrutuksen.
Kaikki alkaa yleensä pienestä. Sitten siirrytään vähän isompaan. Pian se ei enää riitäkään. Sitten tarvitaan jo mahtavampaa. Pian vaaditaan kaikkea ja enemmän. Mutta jo pienikin hapatus riittää pilaamaan taikinan. Se tuhoaa hengellisen vainun, ja vaimentaa yhteyden tarpeemme Jumalaan. Haureuden henki osaa viekoitella ja kuiskutella taitavasti.
Niin kuin Hoosean 5. luvun alkupuolella sanotaan: ” Sinä olet nyt harjoittanut haureutta, Efraim, Israel on saastuttanut itsensä. Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässään eivätkä he tunne Herraa.”
Ellei haureuden henkeen tehdä selkeää pesäeroa, se ottaa ja hallitsee pian koko ruumista. Paitsi omaa henkilökohtaista ruumista, ruumista myös isommassa mielessä. Kristikunnan ruumis tarvitsisi todellisen ”joulusiivouksen” . Ja pian.
Suomi on monessa mielessä kuin muinainen Efraim. Hoosea 10:1-2 sanoo: ”Israel oli rehevä viiniköynnös, joka tuotti hedelmiä. Mitä runsaammin se tuotti hedelmää, sitä enemmän se teki alttareita. Mitä vauraampi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti. Heidän sydämensä oli jakaantunut; nyt he saavat siitä kärsiä. Herra särkee heidän alttarinsa, hävittää heidän patsaansa.”
Vauras ja yltäkylläisyydessä elävä Suomi on jo alkanut saamaan iskuja, koska se ei ole ymmärtänyt kääntyä kokosydämisesti JHWHn puoleen. Suomi on sortunut mammonan ja materian epäjumalanpalvontaan, ja juhlii babylonialaisin juhlin. Joulu on kaikin tavoin kultaisen vasikan palvontaa paitsi Suomessa, myös koko kristikunnassa. Kristikunta korottaa ja kohottaa myös humanismin yli Kaikkivaltiaan Jumalan.
Samalla pitää muistaa haureuden hengen juonikkuus. Meidän kannattaa tehdä yhdessä katumusta paitsi Efraimin myös Suomen puolesta, mutta tuomitsemaan emme saa ruveta. Se on yksin Jumalan oikeus.
Itse olen tilanteessa, jossa lähiomaiseni ja sukulaiseni viettävät joulua. Tekevätpä sitä vielä intohimoisesti. Valmistelevat sitä suurella intensiteetillä. Se on ollut minulle todellinen armon harjoittamisen korkeakoulu, mutta samalla myös kärsivällisyyden kasvattamista. Olen saanut kokea hyökkäystä, aggressioita ja kovaakin painostamista siitä etten suostu joulun viettoon. Jopa oman perheeni sisällä.
Heidän puolustuksekseen on sanottava, että he ovat ei-uskovaisia. Ehkä se antaa heidän käytökselleen vähän hyväksyttävämmän sävyn. Voin vain rukoilla heidän puolesta ja siunata heitä. Ja jättää heidän asiansa Jumalan käsiin.
Todellinen koitos käydään kuitenkin välillä Messiaan morsiusruumis – haureuden henki. On meidän asiamme nujertaa tuo demoni. Mutta meidän tulee harjaantua viisaaksi tuossa taistelussa. Tuomitseminen, aggressiivisuus ja saarnaaminen ei auta. Oma rakastava vaellus ja aito, syvä yhteys Jumalaan raivaa tietä totuudelle ja oikeudelle. Ja valo voittaa aina pimeyden.
Ja voi sitä Hanukkaakin pitää esillä tuttujen ja sukulaisten keskuudessa.
(Raamatunpaikat Raamattu kansalle -käännöksestä)
Markus Mikael
Kolminaisuudesta
Kolminaisuus oppi, mistä se on ”kotoisin”?
Lisää kolminaisuusopista.
Aikaisemmin kirjoitin että Matt. 28:19 teksti ” … kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, on lisäys, joka on saatettu Raamattuun, vain kolminaisuusopin raamatullisen uskottavuuden saamiseksi. Aikanaan kun itse tämän havaitsin ja oivalsin, asia oli aivan selvä. Ensinnäkin se on ainoa kohta, jossa tällainen kehoitus lausutaan. Toiseksi se ei mielestäni istu lainkaan Jeshuan suuhun. Kolmanneksi aapostolit eivät lainkaan sitä noudattaneet. Olisiko se mahdollista, jos se todella on Jeshuan käsky, – ei, kyllä he olisivat sen käskyn mukaan menetelleet. Mainitsin aiemmin myös Eusebiuksen, jonka Kirkkohistoriassa ko. UT:n kohta on mainittu alkuperäisessä muodossa. Silloin en ollut sitä vielä lukenut, mutta nyt minulla ko.kirja lainassa. Tästä saat sen lukea: ”…Nämä olivat silloin tehneet matkoja kaikkien kansojen saarnatakseen ja opettaakseen Kristuksen avulla, joka oli sanonut heille: ” Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimeeni.” (Matt.28:19) Lihavointi minun, Tässä yhteydessä Eusebius kertoo apostolien ja juutalaisten vaikeuksista ja mm. Stefanuksen ja Jaakobin kivittämisestä ja mestauksesta.
Yksi suurimpia esteitä juutalaisen Tanakhiin (VT) perustuvan uskon ja uuden ”kristinuskonnon” välillä oli/on kolminaisuusoppi. Myös messiaanisille se on ongelma. Juutalaisen on täysin mahdotonta hyväksyä kolminaisuusoppia. Eikä Jeshua sitä opettanut, eikä varmasti kuvitellutkaan, että Hänen nimessään perustettava uskonto rakentaisi koko Jumalakuvansa ja uskontunnustuksensa kolminaisuusopin pohjalle. Niin meidän, VT kuin UT, ei anna missään kohtaa (lukuunottamatta puheenaolevaa Matt.28:19 tekstiä) tukea tälle ”opille”, päinvastoin. Jumala on yksi!
Tässä lainauksia mm. Jyri Puhtisen blogista ja hieman muualtakin. Tunnettu historioitsija Willy Durant kirjoittaa kolminaisuusopin alkuperästä:
”Pakanajumalista koostuvien kolmikoiden eli triadien palvonta oli tavallista ennen Jeesuksen syntymää. Historioitsija Will Durant huomautti: ”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta, se omaksui sen……Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.”
James Hastings kirjoitti teoksessa Encyclopia of Religion and Ethics (Uskonnon ja etiikan tietosanakirja): Intian uskonnossa me esimerkiksi tapaamme kolminaisuusryhmän, jonka muodostavat Brahma, Šiva ja Višnu, ja Egyptin uskonnossa kolminaisuusryhmän, jonka muodostavat Osiris, Isis ja Horus.”
”Jumalia” on siis monia. Tunnustivatko varhaiskristityt tämän? Pitivätkö he Jeesusta Kaikkivaltiaana Jumalana?
myös Rooman valtakunnan ja myös kristinuskon historiasta laajoja tutkimuksia aikoinaan tehnyt historioitsija Edward Gibbon mainitsee asiasta kirjassaan ”Kristillisyyden historia”:
”Jos kristillisyys voitti pakanuuden, on yhtä lailla totta, että pakanuus turmeli kristillisyyden. Ensimmäinen kristittyjen deismi….muuttui Rooman kirkon toimesta käsittämättömäksi kolminaisuusopiksi. Monia egyptiläisten keksimiä ja Platonin ihannoimia pakanallisia opinkappaleita pidettiin uskomisen arvoisina.”
Itse asiassa kristinuskonto syntyi keisari Konstantinuksen toimesta ja palvelemaan hänen täysin valtapoliittisia päämääriä. Historioitsijat ovat todistaneet täysin uskottavasti, että yhdistämällä pakanalliset menot ja uusi uskonto, kansa saatiin sen taakse. Ei ollut kyse, kuten me ymmärrämme, mistään uskoontulosta tai uudestisyntymisestä. Joulun luominen Jeshuan syntymäpäiväksi on ovelimpia toimenpiteitä kristinuskonnon historiassa. Kuten tässä joukossa vallan hyvin tiedämme Jeshuan syntymän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Saturnaalia-juhla, jota vietettiin niin kreikkalaisessa kuin roomalaisessa kultuurissa, on yksi tunnetuimpia sen ajan juhlia. Juhlakalenteri laitettiin täysin uusiin puihin. Tuli aivan uusia juhlia, annettiin uusia nimiä ja sisältöjä tai muutettiin ajankohtaa.
Englanninkielen sana ”Easter” ja muiden kielten vastaavat nimet viittaavat aamunruskon ja hedelmällisyyden jumalattareen, jonka kunniaksi vietettiin juhlaa keväisin ennen sen kristillistämistä. Juhlan alkuperä on muinaisessa Babyloniassa jossa silloin juhlittiin ”taivaan kuningatarta”, Semiramista, joka tunnetaan paremmin nimellä Astarte (tai Ishtar) Toni Arias
Jumalan Mooseksen kirjassa antama juhlakalenteri poistettiin täysin käytöstä. Oikeastaan väistämätön seuraus oli myös se, että Jeshuan ja apostolien opetus piti sanoittaa uudelleen. Alkoi prosessi, jonka tuloksena syntyi ihmisten muotoilema kristinuskonto uskontunnustuksineen, Jeshuasta tuli kreikkalainen Jeesus jne. Apostoilien uskontunnustukset olivat yksinkertaisesti:
5Moos. 6:4 Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Tai
Matt. 15-16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika
KYMMENYKSET JA NIIDEN KÄYTTÖ
Jumala odottaa Hänen omikseen tunnustautuvilta vapaaehtoisia uhreja. Kymmenysten suhteen asia on toisin, sillä Jumala esittää, että kymmenesosa ihmisen tuloista ilman muuta kuuluu Jumalalle. (3 Moos 27:30,32) Kymmenesosa palautetaan Jumalalle Jumalan omaisuutena, ja käytetään evankeliumin työhön. Koko maailma on Herran ja Jumalan omaisuutta. (1 Kor 10:26, 2 Moos 19:5, 3 Moos 25:23) Siksi ihmisellä ei ole oikeutta aivan oman mielensä mukaan käyttää varojaan.
Kymmenykset mainitaan ensimmäisen kerran jo 1 Moos 14:20, kun Aabraham maksoi kymmenykset. Myös patriarkka Jaakob maksoi kymmenyksiä. (1 Moos 28:20-22) Temppelipalveluksen aikana kymmenykset maksettiin Leevin heimon papeille, jotka vastasivat temppelipalveluksen hoidosta, eli “evankeliumin työstä.” Kaikki kymmenykset menivät leeviläisten ylläpitoon, joille ei maata annettu lainkaan. (4 Moos 18:21-24) Vanhassa liitossa kymmenyksien maksu merkitsi Jumalan tunnustamista.
Lisäksi kerättiin uhrilahjoina muihin menoihin. Temppelin rakentaminen tapahtui uhrilahjoin. (2 Moos 25:1-8, 35:4-29) Köyhien sosiaaliapukin rahoitettu. (3 Moos 19:9-10, 25:25-28, 35-46) Alkuseurakunnassa annettiin lahjoja köyhille erikseen. (Apt 11:29, 1 Kor 16:1-4, Gal 2:10)
Profeetta Malakia puhutteli kansaa ankarasti kun kansa laiminlöi kymmenyksien maksun: Mal 3:7-12. Kymmenyksien maksuun on liittynyt aina Herran siunaus. (Jae 10) Malakia opetti kymmenyksien laiminlyömisen olevan riistämistä Jumalalta. (jae 8) Nykyaikana on paljon kertomuksia miten Herra on siunannut ihmeellisesti kymmenyksien maksajia. Rahat riittävät paremmin kun maksaa kymmenykset! Siunaus on näkynyt käytännössä kun rahaa on ihmeellisesti järjestynyt pulaan, ja että kristitty on tyytyväinen, eikä jatkuvasti näe turhia houkutuksia. Jumalan valtakunnan etsiminen on tärkein asia, ja Jeesus lupasi kaiken muunkin järjestyvän kun ensin huolehtii Herran työn. (Matt 6:32-33)
Uusi Testamentti muistuttaa kymmenyksistä, että temppelin palvelijat saavat kymmenyksistä elantonsa. Evankeliumin työntekijöillä on elantoon oikeus, koska kokopäiväisen evankeliumin työn vuoksi voimat ja aika eivät enää riitä elannon hankkimiseen muualta. “-Samoin Herra on määrännyt että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.” (1 Kor 9:13-14) Paavali vertasi uuden liiton aikaa kymmenysasiassa leeviläisten aikaan. Jeesus muistutti kymmenyksistä kehottaessaan oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen ja uskollisuuteen. Vapahtaja muistutti että näitä arvoja tulee noudattaa, “noita muitakaan (kymmenyksiä) unohtamatta.” (Matt 23:23) Mark 12:17 Jeesus kehotti antamaan Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.
Lopun aikana evankeliumin työn merkitys on ehkä vieläkin suurempi mitä oli temppelipalveluksen aikaan vanhassa liitossa? Siksi myös varoista huolehtiminen on tärkeä uuden liiton uskovan etuoikeus. Sananpalvelijoilla on oltava mahdollisuudet viedä evankeliumia. Maallikot tietenkin huolehtivat myös oman osuutensa kykyjensä ja armolahjojensa mukaan minkä voivat erilaisissa palvelutehtävissä lähimmäisten hyväksi Herran työssä.
Ahneus on synti joka ajaa itsekkyyteen, rakkauden tekojen ja evankeliumin työn laiminlyömiseen. (Matt 6:24, Luuk 12:15, Ef 5:3) Jos kaikki huolehtisivat uskollisesti taloudenhoitonsa Herran edessä, ei evankeliumin työ kärsisi puutetta. Jos kaikki huolehtisivat talenttinsa Herran edessä, työ edistyisi, ja tuottaisi hedelmää runsaammin. (Matt 25:14-30, 24:45-51, 21:33-46, 2 Kor 9:6, Gal 6:7,9) Herra lupaa pitää huolen omistaan. (Ps 37:3-5, Matt 19:27-29, Joh 14:1-3)
Olin puhumassa Sepänkeskuksessa 3.9.2015 klo 18-21
Aiheenani oli ystäväevankeliointi ja Jumalan käyntikorttina toimiminen.
Puhuin myös lopunajoista ja evankeliumin tärkeydestä.
Kokoukset jatkuu 17.9 Aiheena Hengellinen ihminen osa 1
Kreikan tilanne
Kreikan tilanne on edeltä käsin tarkoin suunniteltu. Koko velkaongelman ja vararikon tarkoituksena on saada sen kautta ihmisten ja valtioiden tukea ajatukselle yhä tiiviimmästä EU:sta, niin että EU:n liittovaltio saisi enemmän budjetti- ja verotusvaltaa.
Kyse on siis ollut ja on kaiken aikaa illuminaattien ja vapaamuurareitten raha- ja valtaeliitin tietoisesta pyrkimyksestä saada aikaa kaaos Kreikassa ja tarjota sitten siihen ratkaisu eli Euroopan liittovaltio.
Kaiken takana ja yläpuolella on Jumala, joka sallii näiden asioiden tapahtua, jotta Kirjoitusten profetiat lopunajan petovaltiosta toteutuvat.
Näky
Ensin näin pöydän jolla oli paljon rahaa, korkeina pinoina seteleitä, kolikoita jne. Heti sen pöydän takana oli kamiinaluukut auki, siinä liekit löi korkeina, pöydältä rahat sitten lapioitiin iloisesti sinne kamiinaan.
Siinä samaisessa kamiinassa oli ikään kuin ”kaksoiskamiina” heti sen takana, takaseinistään kiinni toinen toisissaan, niin että rahat menivät ikään kuin tulen läpi, ja sieltä takimmaisesta tuli sitten ulos taas seteleitä ja kolikkoja, mutta erinäköisinä kuin ne sinne tuleen laitetut.
Sitten edessäni oli EU:n parlamenttirakennus, jonka edessä on rivistö lippuja tangoissaan, näyssä suurin osa niistä lipuista putosi puolitankoon, en saanut täysin selvää mitkä niistä, mutta muutama jäi ikään kuin hieman ylemmäs, yksi yli muiden, eli sellainen lippu jossa on mustaa, punaista ja keltaista, se jäi miltei normaalisti ylös, nytkähti vain hiukan alaspäin. Katsoin nyt aamulla netistä, minkä maan lippu se oli, ja Saksan se näkyy olevan.
Sitten löysin itseni laulamasta kielillä, johonka sitten tuli sanoja:
Laulu
”Maassa kuuluu kova itku, kova suru on, menetetty koko elanto. Menetetty terveys, voima ihmisten. Menetetty on vapaus.
Ja kuitenkin on luvattu että kaikki järjestyy, kunhan vaan saadaan yksi mies kaiken tämän johtoon joka jäljellä nyt on.
Ja niin nousee hän pimeyden herra, ottaa ihmismuodon, ottaa muodon kuin hän oisi joku joka voisi pelastaa, ja kuitenkin hän pimeyttä edustaa, oman valtakuntansa asiaa hän ajaa.
Pimeää, pimeää, parkua, yksinäisyyttä, surua ja kipua on maailman poluilla. Ja niin me suremme, me suremme tätä jo nyt. Älkäämme kuitenkaan antautuko väärän säälin valtaan, parannusta on tarjottu, tuhansia vuosia Jumalamme ootti, että ihmiskunta muuttuisi.
Pyhän Hengen vaikutuksen alainen ihminen on aivan toisenlainen, kuin se jossa pimeys hallitsee.
Siksi parannusta koska maa ei tehnyt oo, on aika tuomioidenkin.
Herran omat saavat luottaa Jeesukseen, Hän heidät kotiin noutavi.
Hän on vievä omansa aivan kohta pois, luokse Isän Jumalan.”
Sitten näky jatkui
Sotilaita jotka tulivat ikään kuin viuhkanomaisesti joka puolilta viuhkan tyveä kohti. Kaikilla varustukset mukana, valmiina palveluun. Sieltä tyvestä sotilaat asettuvat riveihin, järjestäytyvät ikään kuin ryhmiin, kaikilla katseet suoraan eteenpäin. Jonkinlainen keskittyminen, kokoontuminen, eli eri puolilta tulevista sotilaista kootaan sitten tuo yhdistynyt armeija.
Lopuksi näyssä sotilaat ikään kuin juoksivat pakoon tulenkajoa, joka näkyi koko taivaanrannan mitalta heidän takanaan. Tulenhehku oli ikään kuin tulipalon kajo.
Sitten Herra antoi sanoman
Älköön kukaan teistä tuudittautuko väärään turvallisuuteen, siihen että kyllä tämä tästä järjestyy, niin kuin on aina järjestynyt.
Tällä kertaa ei ole niin, vaan Herra sanoo, valmistautukaa kukin kohdallanne, aivan niin kuin kehotuksia on tullut jo useinkin, nyt tämäkin on kehotus jälleen, valmistautukaa kukin kohdallanne, sen minkä voitte.
Varautukaa ihan ruoan ja juoman, varautukaa kaiken sen suhteen mihin pystytte, että teillä olisi polttoainetta, että teillä olisi millä keittää, että teillä olisi millä valaista huoneenne, että on kylliksi lämmintä vaatetta, että teillä on kylliksi kaikkea sitä mitä tarvitsette ihan peruselämiseen siinä vaiheessa, kun kaikki muuttuu.
Tehkää myös suunnitelmat, mitä teette jos Minä kehotan teitä lähtemään liikkeelle, sinne taikka tänne, että teillä jo olisi nuokin suunnitelmat valmiina, reitit valmiina, että teillä jo olisi ajatuksia siitä mihin lähdette, mitä teette. Varsinkin te joille Jumala jo on puhunut, että näin ehkä joskus tulee tapahtumaan, että teidän ehkä täytyy lähteä, verestäkää nuo suunnitelmat, tehkää mielessänne selväksi, että teillä on, tarvitsemanne lääkkeet, tarvitsemanne päivittäiset tavarat, käden ulottuvilla, sillä kun Minä sanon että NYT, Minä silloin tarkoitan että nyt. Silloin teillä ei enää ole aikaa valmistautua, silloin ei enää ole aikaa miettiä, onko kaikki kunnossa, tai onko mahdollista edes hankkia sitä tai tätä.
Uskokaa ja luottakaa, te jotka omiani olette, silloinkin teitä autan aivan ihmeen kaupalla, autan teitä niin, ettette te edes osaa sitä vielä kuvitella. Se on kuin oli silloin kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, heidän kenkänsä eivät kuluneet, ja heillä oli ruokaa ja vettä, silloinkin kun heillä ei ollut ruokaa eikä vettä, ja kuitenkin heidän ensin käskettiin ottaa mukaansa kaikki se mitä he voivat. Aivan niin teitäkin nyt kehotan.
Tämä koskee myös hengellistä pääomaa. Ennen kaikkea hengellistä pääomaa.
Antakaa Pyhälle Hengelle aikaa tutkia sydäntänne, teillä on niin kiire, te nopeasti luette Sanaanne, te nopeasti rukoilette rukouksenne, te nopeasti käytte kirkoissanne, ja te nopeasti nukahdatte. Antakaa Sanalleni tilaa teissä, niin että teillä on Sanan leipää, Sanan vettä. Niin että teidän sydämenne sykkii Pyhän Hengen voimaa. Se on teidän suurin turvanne, se on teidän tärkein pääomanne.
Sanoma jatkui
Te minun omani, antakaa sisimmässänne nousta sen tietoisuuden, minulla on hyvä Jumala.
Minulla on rakastava taivaallinen Isä. Minulla on jumalien Jumala, minulla on herrain Herra, Kaikkivaltias ja Iankaikkinen, väkevä Jumala, sotajoukkojen Jumala, Hän joka pystyy silloinkin kun ihminen ei enää mitään voi, Jumala voi.
Niinpä tiedätte, kun Hänen kätensä alla saatte lähteä liikkeelle, että teillä on kaikkivoipa Jumala teidän tukenanne ja teidän selustananne. Siksi ei teidän tarvitse murheella, ei pelolla täyttyä kuunnellessanne näitä sanojani.
Te saatte turvallisella mielellä varustautua ja valmistautua, kiitoksessa ja rauhassa, ja kun olette varustuksenne tehneet, saatte sanoa kiitos ja levätä ja odottaa.
Sillä selkeääkin selkeämmät tulevat olemaan ne kehotukset niille jotka Minua ovat odottaneet, niille jotka ovat valmistautumisensa tehneet, ”nyt lähdet, menet sinne, teet näin”, se tulee olemaan näin, täsmällistä ja hyvin selkeää.
Tekin, jotka ette ole ennen tiedonsanoja saaneet, tulette niitä silloin saamaan.
Tekin jotka ette ole ennen näkyjä nähneet, tulette niitä näkemään, tekin jotka ette ole ennen parantumista nähneet,
Jumalan työnä elämässänne, kun on hätä, tulette sen näkemään.
Siksi kiittäkää jo nyt, sillä Jumala on jo valmistanut tiet, Jumala on jo valmistanut ihmeet, ja kaikki on taivaassa mahdollista, ja niin kuin se on taivaissa, niin se on myös maan päällä.
Kiittäen siis käykää eteenpäin. Huolimatta siitä että näky ja tämä aika, mistä näky puhuu, ei enää ole kovin kaukana. Käykää kiittäen, käykää luottaen.
Isä ei teitä jätä, Isä ei teitä hylkää, vaan Hän on ohjaava, Hän on auttava ja Hän on varjeleva. Aamen.
Kuten tiedämme, monet Jumalan palvelijat ja profeetat ovat vuosien varrella saaneet lukuisia näkyjä, unia ja varoituksen sanoja siitä, kuinka Venäjän karhu nousee ja tulee jälleen valtaamaan Suomen. Haluaisin nostaa yhden ylitse muiden: Jumalan mies Jukka Rokka sai vaikuttavan näyn Suomen itsenäisyyden lopusta kymmenisen vuotta sitten. Näystä voimme nähdä myös nykyisen tilanteen: EU yrittää riuhtasta Suomen mukaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Näky kuvaa hyvin myös nykyistä Nato-keskustelua ja sitä, kuinka monet turvautuvat Natoon ja luottavat, että sieltä tulee apu.
Aamulla 16.03.2001 näin järkyttävän näyn. Heräsin kuin joku olisi tönäissyt minua olkapäähän. Katsoin kelloa, se oli tasan 06.00. Vaimoni nukkui vielä sikeästi; minä sen sijaan tuijotin eteeni ilmestynyttä järkyttävää näkyä. Näky oli seuraava:
Metsäaukeamlalta työnnettiin esiin mustaan verhottua ruumisarkkua, jossa jalat tulijaan päin oli ”ruumis”, jonka rinnassa luki: Finland! Arkun päälle laskeutui Suomen siniristi-lippu. Arkun takaosaan ilmestyi Sirppi ja Vasara -tunnus, joka muutti Suomen lipun värit niin, että sininen risti muuttui mustaksi ja lipun valkoiset värit veripunaisiksi, sillä punainen kangas laskettiin arkun päälle.
Kun sitä kauhuissani tuijotin, sen läheisyyteen – arkun oikealle puolelle – ilmestyi puolitankoon lasketut kolme kansallislippua: Ruotsi, Norja ja Tanska. Samassa näin arkun vasemmalle puolelle ilmestyvän Viron, Latvian ja Liettuan surun täyteiset liput. Kaikki nämä liput olivat kuin ukkosmyskystä nousseet, tankojensa puoliväliin lasketut suruliput. Tangot lippuineen taipuivat kohti arkkua, kuin kunniaa tehden…
Katselin kauhistuneena edessäni olevaa näkyä. Sitten yht’äkkiä arkun pääpuolelle ilmestyi kaksi suurta kirjainta: EU. Kirjaimissa oleva näkymätön voima yritti riuhtaista arkussa olevan Suomi-neidon mukaansa, mutta ei voinut, sillä sirppi ja vasara iskivät niihin murskaavan kuolettavalla voimalla…, EU katosi näyttämöltä. Kuului vain tuskaista huokaava, masentunut ääni, joka englanniksi huusi:
”Hopeless! – Woe unto You, Finland…! We cannot help You! But maybe NATO can…” (Toivotonta ! – Voi sinua, Suomi…! Me emme voi auttaa sinua ! Mutta – ehkä NATO voi …”)
Samassa venäläiset sotilaat ympäröivät ”Suomi-neidon” arkun, käänsivät sen kohti itää ja lähtivät menemään rumpujensa pauhatessa – se oli kuin mahtavaa tuliaseitten jylinää… Samankaltainen aseiden jylinä kuului kaikilta imansuunnilta…!
– Voi Herra, mitä tämä näky tarkoittaa?…tuskailin vapisevin äänin. Tähän hätääni Herra sanoi:
”Varoita kansaasi, sillä apu ei tule sieltä, mistä kansasi uskoo sen tulevan. Ellei Suomen kansa tee totista parannusta, se joutuu jälleen kokemaan kuoleman kauhut. Apua ei tule Idästä eikä Lännestä, vaan yksin Minulta, sanoo Herra. Kääntykää kansana Minun puoleeni… Minä vapautan teidät tästä nyt uhkaavasta vaarasta…! Tehkää parannus synneistänne. Minä annan anteeksi, Minä pelastan, Minä parannan haavat, Minä täytän kansani Pyhän Hengen voimalla ja kirkkaudella.
Katso, minä tulen pian – pikemmin kuin luulettekaan – sanoo Herra”
Vaimoni heräsi ja kysyi: ”Jukka, mikä sinua vaivaa…?
Katsoin kelloa. Se oli tasan 07.00; näky kaikkine kauhuineen oli kestänyt tasan tunnin. Kerroin näyn myös vaimolleni, jota hän suuresti kauhisteli. Sitten nousimme ylös vuoteesta Herraa kiitellen…
Lahdessa maaliskuun 16. päivä 2001.
Jukka Rokka
Näky lopun ajan seurakunnasta
”Näin edessäni patsaan. Se oli kuin Danielin näkemä kuvapatsas, mutta
tämä näkemäni kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Tämän patsaan pää
säteili rakkautta. Ruumiskin näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen
rintakehässä luki sana ’Israel’. Pää katseli sitä ja huokasi syvään.
Sydämen kohdalle ilmestyi sana ’alkuseurakunta’. Se valtasi koko
ruumiin, jopa sana ’Israel’ katosi. Ruumis näytti vahvalta ja
elinvoimaiselta. Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus
’roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa’. Mutta nyt koko vatsa
joutui kuin synnytyskipuihin ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseeksi;
ja totisesti, siitä syntyi ulkopuolisen voiman vaikutuksesta eläviä
lapsia. Mutta sitten tapahtui kauheaa: nämä syntyneet lapset
jouituivat kidutettaviksi ja niitä tapettiin. Mutta jatkuvista
vainoista huolimatta synnytyskivut jatkuivat. Syntyi sanoja:
luterilaiset, anglikaanit, presbyteerit, episkopaalit, metodistit,
babtistit, helluntalaiset ym. ym. Ja pää itki. Kuulen jatkuvana
huutona eri ryhmien taholta: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani’.
Mutta tuo huuto oli kuin kuolleiden luiden kolinaa. Huuto ei ollut
Pyhän Hengen vaikuttamaa, vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua.
Yhtäkkiä kävi kuin humahdus, ja se sai liikettä luihin. Käsivarret
alkoivat liikkua huitoen sinne tänne. Samoin jalatkin alkoivat käydä,
mutta nekin vetivät eri suuntiin. Koko ruumis näytti repeilevän kuin
kappaleiksi, sillä nyt ruumiiseen ilmestyi sinne tänne kiskovia
jalkoja ja käsivarsia sadoittain. Ja ne kaikki olivat toinen toisensa
tiellä, eikä matka edistynyt. Päästä valuivat kyyneleet, kun koko
ruumis oli kuin rikkirevittyä, runneltua lihaa. Pää itki, sillä
olivathan kristityt itse ristiin naulinneet Herransa ruumiin, repineet
pyhien seurakunnan. Se oli täynnä oppia, riitaa, kateutta, vihaa. Nyt
ilmestyivät sanat: ’Pyhä Henki ja karisma’. Liittykää toisiinne
rakkauden sitein, sillä olettehan samaa ruumista, kaikui pään
vaativana huutona. Ihmeekseni näin, että yhä uudet ja uudet jalkaparit
alkoivat astua tasatahtia. Ja samalla nämä tasatahtiset, kuin
näkymättömän voiman vaikutuksesta, alkoivat irroittautua tästä
lahoamaisillaan olevasta ruumiista, jonka yhtäkkiä huomasinkin olevan
ilman päätä. Se oli päätön ruumis (Kirjoittajan välihuomautus: Siihen
on sopiva paikka paaville). Samalla näin näiden tasatahtiin päässeiden
muodostaneenkin todellisen ruumiin, joka oli nyt kiinteästi liitettynä
päähän.
Päästä lähtenyt rakkauden virta pesi pois kaiken lian ja saastan.
Kaikki haavat ja vammat, jotka nyt kuin kirouksena laskeutuivat tuon
vanhan kirkkokuntaruumiin ylle, saaden senkin käymistilaan. Todellinen
Kristuksen ruumis seisoi ylväänä, päähän liitettynä, kuin jotakin
odottaen. Ja nyt sen ylle sidottiin leveä kultainen vyö, jossa luki:
’Rakkaus, täydellisyyden side’. Tämä täydellisyyden side, rakkaus,
liitti yhteen kaikki patsasruumiin eri osat; lihaksiston, luuston,
elimistön; uuudestisyntyneiden ruumiin. Ja niinpä tähän elävään
patsaaseen ilmestyivät sanat: ’Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta’.
Ja sen rinnalla seisoneeseen, eri uskontojen kuolleista luista
koostuneeseen kyhäelmään, joka ulkonaisesti näytti mahtavalta, mutta
sisältä oli täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa, kirjoitettiin
sanat: ’Suuri Babylon’. Ja sitä katseli kauhistuneena
synnytyskivuissaan kiemurteleva vaimo, Israel. Yhtäkkiä kävi kuin
väkevä tuulispää, joka tempasi ylös tämän Hengestä syntyneen, Herransa
tuloa odottavan Kristusruumiin, joka oli lopullisesti liittyvä päähän.
Alhaalla maan kansat vaikeroivat, ja siellä kuului myös viimeinen
uloskäsky, koskien Israelia ja kaikkia vielä jäljellä olevia pyhiä:
’Tyhmät neitsyet! Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ettette tulisi
osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi tekin kärsiä hänen
vitsauksistansa (Ilm.18:4). Mutta Kristuksen ruumis,
seurakunta-morsian, kohosi ylös. He nousivat kuin kirkkaat tähdet
kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja sukukunnista, kaikista
uskovien piireistä yli seurakuntarajojen…’.”
Jukka Rokka
John Learyn sanomia lopunajan turvapaikoista
Olen lukenut netissä John Learyn profetioita lopunajoista ja varsinkin turvapaikoista. Leary on roomalaiskatolinen, mutta koen, että hänen saamissaan profetioissa on kyllä ajattelemisen aihetta. Seuraavassa Learyn saamia sanomia.
Kun näette seuraavat kolme merkkiä, rukoilkaa Jeesusta, että hänen lähettämänsä suojelusenkeli johdattaa teidät havaittavan fyysisen merkin avulla lähimpään turvapaikkaan. Kolme varoitusmerkkiä ovat:
1. Maailmanlaajuinen nälänhätä.
2. Hajaannus kirkossa.
3. Pakolliset ihmisiin laitettavat sirut.
Kun nämä kolme asiaa tapahtuvat, silloin on aika jättää omat asunnot ja siirtyä enkelien johdolla turvapaikkoihin.
Uskovia vainoavat ja etsivät viranomaiset eivät pysty löytämään näitä turvapaikkoja. Sotilaat eivät näe näitä turvapaikkoja, he eivät kuule mitään ääniä sieltä eivätkä haista mitään hajuja, koska enkelit suojelevat turvapaikkoja, vaikka ydinhyökkäyksiltä. Uskovat ovat näkymättömiä jo matkalla turvapaikkoihin niin, ettei heitä voida havaita.
Ihmiset voivat viedä turvapaikkoihin jonkin verran ruokaa, mutta kun uskovat ovat turvapaikassa, Jumala tulee lisäämään ja moninkertaistamaan kaiken ruoan ja juoman, koska uskovat eivät voi ostaa mitään mistään kaupasta. Myös asuntoja lisätään yliluonnollisesti ja kerroksia tulee lisää tarvittaessa Jumalan voimasta.
Te tulette tietämään, ketkä ovat oikeita yhteyteenne pyrkiviä ihmisiä. Heillä on risti otsassaan. Ilman ristin merkkiä olevilla ihmisillä ei ole osaa yhteisöissänne.
Turvapaikkoja tulee olemaan kaikkialla maailmassa. Ei ole tarpeen tietää etukäteen, missä ne sijaitsevat, koska sitten kun on aika siirtyä niihin, enkelit ohjaavat uskovat turvapaikkoihin yliluonnollisen valojohdatuksen avulla.
Alkuperäinen lähde: http://www.johnleary.com/
| Kuinka tunnistamme apostolin? |
 |
 |
| Kirjoittanut Wolfgang Simson |
| 04.03.2010 |
| Wolfgang Simson: the Starfish Manifesto: How do you recognize an Apostle when you see one?
Nopea vastaus on: emme tunnistakaan! Kun Jeesus, joka oli tosi apostoli ja Jumalan ylipappi, tuli tähän maailmaan hänen olosuhteitaan kuvataan seuraavilla sanoilla: Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan (Joh.1:10-11). Johannes Kastaja sanoi aikansa uskonnollisille ihmisille: Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne (Joh.1:26). Jopa Johannes kastaja itse tunnusti: Jos häntä ei olisi erityisellä tavalla osoitettu minulle, en olisi häntä huomannut. Mutta Jumala kertoi sen minulle (Joh.1:33). Jeesus oli, kuten Pietari kirjoittaa, Elävä Kivi, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema (1.Piet.2:4), kivi jonka rakentajat ovat hylänneet, mutta josta on tullut kulmakivi.
Jeesus sanoi kerran ollessaan aterialla erään fariseuksen talossa keskellä jumaluusoppineiden parhaimmistoa, jonka olisi luullut tuntevan sen, jonka Jumala on lähettänyt: Tämän vuoksi onkin Jumalan Viisaus sanonut: ’Minä lähetän heidän luokseen profeettoja ja apostoleja, ja he tappavat ja vainoavat näitä.’ (Luuk.11:49). Niinpä jos Jeesusta ei tunnistettu, joka sentään oli odotettu (toisin kuin monet hänen jälkeensä tulevat), profeetallisesti ennustettu, jonka syntymäpaikkakin oli ennalta tiedetty ja tunnettu, jonka tuloa kuuluttivat tähti ja enkelit, jos häntä ei otettu vastaan vaan lähestulkoon sivuutettiin ja jos edes aikansa profeetallinen ja teologinen etujoukko ei pitänyt häntä minään, mitä voidaan odottaa tänä päivänä? Miten oikein pitää lähestyä tätä kysymystä: kuinka voimme tunnistaa apostolit?
Eräs yksinkertainen menetelmä olisi kääntää kaikki tyypilliset odotuksemme kokonaan nurinpäin ja odottaa jotakin odottamatonta, etsiä mitä kukaan ei etsi. Otetaanpa vaikkapa tämän päivän profeetallinen ja teologinen parhaimmisto, nuo tunnetut kristilliset johtajat, jotka säännöllisesti esiintyvät tämän nykyisen ja tyypillisesti epäapostolisen valtavirtaseurakunnan estradilla, nuo vallassa olijat jotka parrasvaloissa tepastelevat, ja kysytäänpä heiltä: ketkä ovat viisi kaikkein pahinta hylkiötä tuolla ulkopuolella? Kaikista noista ulkopuolisista, kuka teidän mielestänne on sellainen, joka ei kaikista tuntemistanne ihmisistä varmuudella olisi, ei voisi olla eikä saisi olla apostoli? Heidän vastauksensa saattaisivat antaa meille mainioita vihjeitä. Tai ollakseni pikkuisen havainnollisempi: jos yksi niistä tavoista, joilla vallassa oleva uskonnollisuus kohtelee aitoja profeettoja ja apostoleja, on heittää heitä kivillä, kuten Jeesuskin toteaa, menkäämme etsimään kivikasoja sitten! Ehkä tämä menetelmä ei koskaan ole täysin vedenpitävä tapa löytää aidot profeetat ja apostolit, mutta mahdollisuudet ovat melkoiset, jos näemme jalan pilkistävän esiin jonkin kivikasan alta – joita kiviä ovat heittäneet monet hyvää tarkoittavat, hyvämaineiset uskon ekspertit. Kun vedämme siitä jalasta, saattaa profeetallisen tai apostolisen kutsun omaava henkilö ilmestyä näkyviin.
Miksi on niin tyypillistä, että Jumalan lähettämiä ihmisiä ei tunnisteta – siis profeettoja ja apostoleja? Syy siihen on aina ollut uskonnollinen ylpeys, sokeus joka seuraa siitä, että henkilö kuvittelee olevansa uskonnollisen maailman keskipisteessä, oikeassa seurakunnassa, oikeassa kirkkokunnassa, turvassa oikean opin suojissa tai jonkin suuren uskonnollisen nimihenkilön selän takana. Jos Jumala on tosi Jumala, hänellä ei voisi ikinä olla eikä ole varaa jättää huomiotta tai sivuuttaa meitä tai tehdä mitään merkittävää ilman meitä! Sellainen olisi aivan käsittämätöntä eikä mitenkään ajateltavissa!
No, miksiköhän? Vain ylpeys ja tietämättömyys voi ajatella tuolla tavoin, sen tiedostamattoman pelon johdosta, että joutuisi Jumalan torjumaksi ja ohittamaksi. Mutta jos pelko ja ylpeys sokaisevat meidän silmämme näkemästä Jumalan asioita tarkasti, pyrkikäämme siis aitoon uskoon ja nöyryyteen. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. 1.Kor.1:27-29. Jos seurakunta ei tunnista profeettoja ja apostoleja, se on alkanut nähdä ja käyttäytyä maailman tavoin, ajatella maailman mukaan ja arvioida asioita maailman tavalla. Tämä maailmallinen tapa katsoa asioita estää heitä näkemästä Jumalan asioita Jumalan tavalla ja ei ole mikään ihme, jos eivät saa oikeata kuvaa asioista. Meidän tulisi tajuta tämä, mitä Paavali sanoo: Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. 2.Kor.4.18.
Koen toisinaan niin, että osa minun palvelutyötäni on käydä eri maissa ja yksinkertaisesti löytää sieltä apostoliset ihmiset. Vuonna 2000 kävin Ugandassa, joka oli käynyt läpi valtavan melskeisen ajan Idi Aminin ja Milton Oboten diktatorisen hallinnon aikana. Sen jälkeen oli syntynyt terveitä, profeetallisia liikkeitä, joiden piirissä oli palavaa rukousta, ja ne olivat tehneet hyvää ja voimallista työtä. Maa oli kokenut parannuksen ja sovinnon rakentamisen kautta valtavan muodonmuutoksen, kun profeetallisuuden annettiin jonkin aikaa toimia. Lännestä tulleet uskonnolliset turistit olivat alkaneet kansoittaa maata, he kun olivat nähneet videoita ja kuulleet herätyksestä ja etsivät nyt hengellisiä virikkeitä viedäkseen niitä mukanaan kotiin.
Kaiken tämän kohkaamisen keskellä olin aika sekavassa mielentilassa ja hämmentynyt ja huusin Jumalan puoleen: ”Hyvä Jumala, missä oikein ovat sinun mestarirakentajasi – apostolit? En ole tavannut vielä yhtä ainoata!” Sitten eräänä sunnuntaina minun isäntäväkeni kutsui minut erääseen perinteiseen kirkkoon Kampalaan, Ugandan pääkaupunkiin, ja he valmistivat minua jo ennalta kestämään perinteisen kirkon jumalanpalveluksen. Se alkoikin juuri sillä tavalla kuin pelkäsin. Pastori nousi puhumaan ja esitti yksityiskohtaisen tarkasti, miksi hän tarvitsi kaikki seurakuntalaisten rahalliset resurssit rakentaakseen uuden isomman kirkon. Jos yhtään tunnet minua – ja tämän kirjan luettuasi ainakin voit ymmärtää – tilanne oli yksi pahimmista mahdollisista ja mitään ikävystyttävämpää tuskin olisin voinut löytää itselleni. Tämän kaiken keskellä Jumala kuitenkin alkoi yllättäen puhua sydämelleni ja sanoi: ”Seuraa sitä henkilöä, joka lukee seurakunnan ilmoituksia. Hän on apostolinen mies. Mene hänen luokseen kokouksen jälkeen ja anna hänelle kirjasi ja kerro hänelle, että hän on normaali”. Ja totta vie puhumaan nousi mies, jota olisin muuten tuskin edes huomannut, ja kertoi joitakin ilmoitusasioita ja puhui muutaman sanan ja tiesin heti hengessäni: ”Kyllä vaan, hän on oikealla aaltopituudella, tämä mies on apostolinen tyyppi!”. Menin kokouksen jälkeen hänen luokseen ja olemme tapailleet sen jälkeen joitakin kertoja ja saaneet selville, että kyllä, aivan varmasti hän oli apostoli, jota Jumala parhaillaan valmensi hänen työtään varten. Hän oli jo vähällä luulla itsestään, että oli tulossa hulluksi, koska hän ei millään tavoin kyennyt löytämään paikkaansa tässä uskonnollisessa kuviossa. Jonkun piti tulla Saksasta asti kertomaan hänelle, että hän oli normaali.
Minkälaisessa tilassa siis on seurakunta, joka tarvitsisi kipeästi apostolisia virkoja ja kaiken jälkeenkin sallii ainoan apostolisen ihmisen joukossaan hoitaa parkkipaikkaa koskevia ilmoitusasioita? Se saa minut kyyneliin.
Wolfgang Simson
Suomennettu kirjasta The Starfish Manifesto. Ote sivuilta 221-222. Kirja on alunperin julkaistu lokakuussa 2009
|
